Luovutan...

Joka hetki voi valita toisin.

Tiedätkö sen tunteen, kun  noudattaa ohjeita orjallisesti tai pitää kiinni päätöksistään hetken, mutta sitten tapahtuu retkahdus? Retkahdus on vielä ihan okei, mutta entä, kun antaa mielihaluille täyden vallan ja päälle vyöryvät ajatukset: "Olen ihan sysipaska ihminen. Miksi söin tuon? Ällöttävää. Miksi en osannut vastustaa kiusausta? Millainen luuseri tekee näin? Luovuta senkin idiootti, ei tästä mitään tule!" Mitä teet silloin? Luovutatko siihen paikkaan?

Melkein päivälleen vuosi sitten aloitin elämäntaparemonttini. Ensimmäinen viikko Fitfarmin Superdieettiä sujuikin erinomaisesti. Tein kaikki ohjelman treenit ja söin grammalleen ohjeiden mukaisesti. Mutta sitten sairastuin! Voi itku ja surku. Flunssa vei aivan kaikki voimani enkä jaksanutkaan enää valmistaa itselleni sitä terveellistä kanaa ja vihanneksia, vaan huomasin syöväni enemmän ja enemmän niitä ruoka-aineita, joita ei sallittujen listalla ollut. Flunssa paheni ja sen myötä voimat vähenivät entisestään. Söin entistä huonommin ja menin sieltä, missä aitaa ei ollut lainkaan: en jaksanut mennä kauppaan, joten laitoin yhtenä päivänä pakastepizzan ja toisena söin puolikkaan pullapitkon pakkasesta. Mies osti kaupasta leipää ja yhtenä päivänä söin koko leipäpaketin tyhjäksi.

Kahden viikon sairastelun jälkeen oloni alkoi vihdoin kohentua, mutta olin jo täysin murtumispisteessä, joten ostin kaupasta tuttuun tapaani kassillisen herkkuja. Suklaata, pikkukorvapuusteja, vanukasta, maustettuja rahkoja, Risifrutteja, you name it! Kotona vaivuin itsesyytöksiin ja itsesääliin ja söin ostamani herkut. En tosin kerralla, mutta parin päivän aikana. Olin jo päättänyt luovuttaa koko dieetin ja elämäntapamuutoksen suhteen ja itkin asiasta miehelleni. Hän vain sanoi olevansa ylpeä, että edes aloitin ja että voin jatkaa nyt siitä, mihin jäin aiemmin. Niin lohdullista! Tämä on juuri se, mitä olen vuosia yrittänyt itselleni opettaa: armollisuutta itseä ja tehtyjä valintoja kohtaan ja voimaa ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa tarmokkaasti eteenpäin, retkahduksista huolimatta! Jostain syystä vain tunnun olevan sellainen kaikki tai ei mitään -tyyppinen ihminen ja se pieni perfektionisti sisälläni onnistuu lamaannuttamaan terveen järjenkäytön ja käskee luovuttamaan.

Tähän mennessä jokainen dieettini ja yritykseni muuttaa elintapojani on päättynyt siihen ensimmäiseen retkahdukseen. Päässä alkaa pyöriä niitä ikäviä ajatuksia ja lopulta ne valtaavat kaiken tilan. Tällaisina hetkinä on hurjan vaikeaa nousta omin avuin ylös maasta ja sinnikkäästi jatkaa, mutta olen vakaasti päättänyt, että näin ei enää käy. Vuosi sitten niin kävi jälleen, mutta opin siitä huolimatta arvokkaita asioita. Tiedän esimerkiksi, että vatsani ja mieleni voivat paremmin, kun syön terveellisesti. Pullamössöpöhötysaikakausi olkoon tällä sanomisella ohi. En sano, ettenkö saisi enää syödä herkkuja, mutta opettelen syömään niitä kohtuudella. Ja jos ne kohtuuden rajatkin ylittyvät, niin sitten vaan eteenpäin ja valitaan seuraavalla aterialla taas terveellisemmät vaihtoehdot.



Jokainen hetki on uusi mahdollisuus. Vaikka siltä välillä tuntuukin, niin yksi pieni retkahdus tai treenin väliinjääminen ei ole maailmanloppu. Ei yksi pieni hairahdus määritä minun arvoani ihmisenä. Eivät ohikulkijat huomaa päältäpäin, että teimme yhden mokan, eivätkä salilla kävijät keskity meihin, vaan omaan treenaamiseensa. Kyllä se vaan on oma mielemme, joka meille tekee tepposet. Jos ajattelemme, että: "Tässä se nyt oli, luovutan!" niin sille tielle varmasti jäämme, siitä minulla on valtavasti omakohtaisia kokemuksia.

En aio enää luovuttaa. Tavoitteena minulla on kokonaisvaltainen hyvinvointi ja terveellisten valintojen siirtyminen arkirutiineiksi. Vuosi sitten sain paljon eväitä tälle matkalle, mutta liian rajoitettu ruokavalio ja liian rankat treenit eivät sovi minulle heti alkuun. Tällä kertaa aloitan maltillisemmin ja vähemmillä rajoituksilla. Keskityn ensin ihan pariin pieneen asiaan kerrallaan, jotta voin varmistaa, että uudet asiat muuttuvat tavoiksi ja rutiineiksi arkeen. Mitä ne ensimmäiset askeleet sitten ovat? Siitä lisää ensi kerralla.

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!
- Sini